torstai, 30. maaliskuu 2017

Yhteispelillä puhallamme sumut Suomen maasta

Aamusumussa

”Päiv´ei pääse paistamahan, kuu on valtaa vailla,

ihmissilm´ei kauas näytä aamu-usvan mailla.

Mutta meill´on oiva usko, että päivä voittaa,

siksi mieli kirkastuupi, ääni raikas soittaa.

Aamu-usvan mailla päivä vielä voittaa.

 

Siksi Suomi taisteleepi, siksi teemme työtä,

että valon henkivoimat viihtyisivät myötä,

että meissä selkiäisi sumut Suomen maasta,

ett´ei veljyt veljyttänsä riistä eikä raasta.

Me kun teemme työtä, sumut poistuu maasta.”

                                                          J. H. Erkko

Tämä kaunis ja isänmaallinen runo on toiminut inspiraation lähteenä Jean Sibeliuksen samannimiseen sekakuoroteokseen, josta kuullaan Pohjois-Kymen musiikkiopiston puhaltajien Suomi 100-konsertissa sovitus käyrätorvitriolle. Konsertin ohjelmasta huomaa viitteitä siitä, että suomalaisen musiikin teemat ja inspiraatiot kumpuavat hyvin pitkältä luonnosta sekä uskosta ja toivosta. Tunnetusti suomalaiset kansansävelmät ovat hieman melankolisia, mutta aina niistä on löydettävissä myös toivonkipinä huomisesta. Suomalaisten rytmikkyys ja jonkinlainen ”kulmikkuuskin” on tunnistettavissa osassa teoksia, mm. itselleni tutummassa Timo Katilan tuotannossa. Mukaan mahtuu myös lempeämpiä sävelmaalailuja. Tällainen on esimerkiksi alunperin Itä-Karjalaisen kansanrunon pohjalta syntynyt tuutulaulu Ljuuli, ljuuli. Konsertissa laulu kuullaan soinnikkaasti nokkahuilun ja kanteleen tukemana.

Konsertin alussa kuultavat puhallinorkesterien (KWB III ja I) soittamat teokset ovat mielenkiintoisia, uudehkoja suomalaisia puhallinmusiikkiteoksia, jotka ovat helposti lähestyttäviä niin soittajille kuin varmasti kuulijoillekin. Ja KWB II kajauttaa ilmoille mm. sävellyksen, joka soi jokaisen suomalaisen sydämessä: Jean Sibeliuksen Finlandian. Eihän tämä konsertti voi toimia ilman Finlandiaa!

Klarinettikvartetti pääsee näyttämään taitonsa Heikki Puukon sävellyksessä Hommage á Sven Lavela (Muistoteos Sven Lavelalle), joka on Suomen Klarinettiseuran tilausteos. Sävellys haastaa klarinetistit soittamaan omien insturmenttiensa lisäksi myös lyömäsoittimia. Tule konserttiin selvittämään mitkä nämä lyömäsoittimet ovat!

Ulkomaalaisten pieneksi hämmästykseksi me suomalaiset olemme nauttineet kautta vuosien soiton lisäksi myös tanssista. Tähän perinteeseen nojaten konsertti on hieno päättää vaskivkintetin esittämiin Erkki Melartinin säveltämiin Tanssilauluun ja Polskaan.  Tanssitaan ja soitetaan sumut Suomen maasta!

Yhteispelillä olemme päässeet tähän päivään. Yhteispelin on jatkuttava, mielemme ja sydämemme avauduttava, jotta tulevaisuuden sumut pysyvät poissa ja jotta etenisimme kohti kirkasta tulevaisuutta.  Erkon sanoista ”...ett´ei veljyt veljyttänsä riistä eikä raasta...” päästään mielestäni hyvin ajankohtaiseen aiheeseen nykymaailmassa; lause saa varmasti laajemman ja syvemmän merkityksen nyky-yhteiskunnassa kuin mitä sillä oli runon syntyhetkellä. Tai ehkä lauseen merkitys alkaa vasta näinä päivänä avautumaan meille ihmisille. Mielessäni siintää usko ja toivo siitä, että ymmärrys kasvaa päivä päivältä keskuudessamme: ihmisten veljeys toisilleen on avain Suomen menestykseen seuraavina satoina vuosina.

Soikoon puhallinmusiikki Suomessa kirkkaasti vielä monen monituista vuotta eteenpäin!

Tanja Kettumäki

PKMO:n huilunsoitonopettaja

PuhaltajienSuomi100_A3.jpg

 

tiistai, 7. maaliskuu 2017

Kannattaako hakea – kannattaako musisoida?

Jälkimmäiseen kysymykseen voin vastata heti: kannattaa! Musisointi, on se sitten laulamista tai soittamista, tuo elämään sellaista iloa ja sisältöä, jota on vaikea pukea sanoiksi. Musiikin avulla voi ilmaista ja käsitellä tunteita, se juhlistaa elämän tärkeitä hetkiä, se voi joskus olla ainoa tie dementoituneen ihmisen maailmaan. Musiikin kuuntelu joko kotona itsekseen tai esityksissä muiden kanssa on hauskaa ja antaa hienoja elämyksiä, mutta itse musisoinnissa on vielä oma ihanuutensa. Kun laulaessa oma keho soi, tai saa soittaa yhdessä muiden kanssa, voi kokea jotain ainutlaatuista. Siis musisointi kannattaa aina – Jörn Donneria mukaillen.

Kannattaako hakea musiikkiopistoon? Itse alle 5-vuotiaana musiikkiopistossa soittamisen aloittaneena ja musiikista ammatin saaneena voin sanoa, että kannattaa. Kannattaa siitäkin huolimatta, että ei ehkä vielä tiedä, mikä soitin kiinnostaa. Kannattaa, vaikka ei ole varma, pääseekö musiikkiopistoon sisälle. Kannattaa siltikin, vaikka arveluttaa, onko itsellä tai lapsella ”tarpeeksi” lahjoja. Ja kannattaa hakea, vaikka suvussa ei olisi ketään, joka on soittanut jotain soitinta. Musiikkiopistossa on kymmeniä ammattitaitoisia opettajia, jotka ohjaavat ja neuvovat, ja joiden oma rakkaus musiikkiin saa heidät haluamaan jakaa tätä iloa muillekin. Jokainen voi oppia soittamaan ja laulamaan, kun harjoittelee tarpeeksi.

Erityisen paljon kannattaa suunnata Pohjois-Kymen musiikkiopistolle keskiviikkona 15.3.! Silloin vietetään kaikille avointa ja maksutonta Musiikkiopistopäivää. Opistolla pääsee muun muassa kuuntelemaan eri soittimien ja laulajien esityksiä, osallistumaan työpajoihin, soittamaan bändissä, kuuntelemaan soitinesittelykonserttia ja jopa tekemään sisäänpääsytestin, jos haluaa! Opistolla neuvotaan soittimen valinnassa, saa kokeille eri soittimia ja seurata, mitä mupe-tunnilla tapahtuu. Tervetuloa musiikkiopistolle!

 

Koko perheen yhteinen musiikkiopistopäivä keskiviikkona 15.3. klo 15-19 musiikkiopiston tiloissa Kouvola-talolla (Varuskuntakatu 11). Lisätietoa päivästä opiston verkkosivuilta www.pkmo.fi ja musiikkiopiston facebook-sivuilta.

Musiikkiopistop%C3%A4iv%C3%A4%2015.3..jp

Johanna Hasu, apulaisrehtori

maanantai, 30. tammikuu 2017

Tehdään hyvää – yhdessä

Musiikkiopistolaiset ovat jälleen tekemässä hyvää oman alueen lapsille ja nuorille. Jo perinteeksi muodostunut, Ystävänpäivän läheisyyteen sopivasti osuva, hyväntekeväisyyskonsertti soi tällä kertaa Kouvolan kaupungin perhetukikeskuksen lasten ja nuorten hyväksi. Perhetukikeskuksiin tarvitaan lisää erilaisia pelejä, liikuntavälineitä tai muita harrastusvälineitä. Näin voitaisiin innostaa lapsia ja nuoria kokeilemaan jotain uutta, ja mahdollisesti löytämään uuden harrastuksen tai kiinnostuksen kohteen. Me musiikkiopistolaiset tiedämme, miten hyvä harrastus antaa elämään sisältöä, tuo onnistumisen elämyksiä ja kantaa koko loppuelämän, joskus jopa ammattiin asti.

Kun tehdään hyvää yhdessä, Ystävänpäivän hengessä, myös esiintyjät saavat itselleen hyvän mielen yhdessä tekemisen kautta. Syntyy uusia kokoonpanoja, tutustuu työkaveriin uudella tavalla, voi tuoda mukanaan konserttiin esiintymään sellaisen ihmisen, joka ei työskentele musiikkiopistolla, mutta jonka kanssa musisointi on erityisen ihanaa.

Yhdessä tekemisen teema näkyy myös yhteistyökumppaneissa. Kouvolan seurakunta on mukana järjestämässä yhdessä konserttiamme, saamme soittaa ja laulaa upeassa Maria-salissa! Yhteistyössä on mukana myös Kouvolan Sanomat, jonka ansiosta tieto konsertista leviää toivottavasti mahdollisimman laajalle. Perinteinen yhteistyökumppani on myös Pitopalvelu Annikki Ruokonen, joka loihtii herkut konserttia edeltävälle brunssille. Viime keväänä eläkkeelle jäänyt Annikki harrastaa mielellään hyväntekeväisyyttä, edelleen! Jotta brunssin kustannukset saadaan alas, ja tuotto mahdollisimman korkealle, menussa on paljon itse kerättyjä tai kalastettuja raaka-aineita. Mukana yhdessä tekemisessä on siis monta ihmistä.

 

Konsertissa esiintyvät muun muassa: Pekka Ainali, Johanna Hasu, Karl-Heinz Hennen, Juha Johansson, Kirsi-Marja Kiilavuori, Jukka Kumpulainen, Svetlana Lilitckaia, Minna Lintukangas, Katariina Ruokonen ja Päivi Stenvall

Menu sekä myöhemmin myös konsertin ohjelma löytyvät tästä linkistä: http://www.pkmo.fi/events/ystavanpaivan-brunssi/

Hyväntekeväisyysbrunssi ja -konsertti sunnuntaina 12.2. Kouvolan seurakuntakeskuksen Maria-salissa.

Brunssi klo 11.00: Hinta 15 € aikuiset / 10 € lapset. Brunssille ainoastaan ennakkovarauksella: tuottaja@pkmo.fi

Konsertti klo 12.00: Liput 10 / 5 €, Kouvolan Sanomien etukortilla alennus aikuisten konserttilipusta 3€

Yst%C3%A4v%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A4mainos2.

Johanna Hasu,

apulaisrehtori

keskiviikko, 4. tammikuu 2017

Suut messingillä

Musiikki on iloinen asia – erityisesti puhallinmusiikki, on isälläni ollut tapana sanoa. Olenpa minäkin soittanut sivuaineisena oboistina puhallinorkesterissa huilustemmaa, ja hauskaa oli! Yhdessä soittaminen on aina mukavaa, ja tällä hetkellä se tuntuu erityisen hienolta kahdesta syystä.

Ensinnäkin, TUNNE-ryhmä valitsi Kymi Brass -tapahtuman vuoden kulttuurikouvolalaiseksi. Tapahtuma on soinut Pohjois-Kymen musiikkiopiston suojissa jo kuusitoista vuotta, ja tämän vuodenkin tapahtuma on jo työn alla. Pyhäinpäiväviikonloppu kokoaa Kouvolaan kansallisia ja kansainvälisiä huippusolisteja, opiskelijoita lähes vauvasta vaariin ja vaskimusiikin ammattilaisia eri puolilta maata. Tapahtuman liikkeellepanijat ja kantavat voimat Leena Heikkilä, Karl-Heinz Hennen ja Aleksi Saraskari ansaitsevat suuren kiitoksen työstään!

Toiseksi, puhallinmusiikkia pääsee kuulemaan lisää jo heti perjantaina, kun musiikkiopiston puhallinorkesterien perinteinen Loppiaiskonsertti soi Kouvolan keskuskirkossa klo 15. Solistina on Kymi Brassissakin usein nähty, musiikkiopiston entinen kasvatti ja nykyinen musiikin ammattilainen, Sami Kaalinpää. Lisäksi esiintymässä on upea urkuri Pekka Ainali. Musiikkiopiston puhallinorkestereita – joissa siis soittavat tässä konsertissa myös puupuhaltimet – johtavat Aleksi Saraskari ja Karl-Heinz Hennen.

Loppiaiskonsertti on ollut aina hyvän mielen konsertti. Lavalle pääsevät kaikki opiston puhallinorkestereissa soittavat lapset ja nuoret. Meillä ”kaikki pelaa”. Jokaisen panos on tärkeä, ja vaikka ei aina ihan osuisikaan, niin yhdessä soittamisen parhaat puolet tulevat sekä nähdyiksi että kuulluiksi: soittamisen ilo, yhdessä tekemisen riemu ja itsensä ylittäminen. Nämä samat teemat kantavat myös Kymi Brassia, ja toivottavasti kaikkia soittajia, vuodesta toiseen.


Johanna Hasu,

apulaisrehtori (pianisti, satunnainen puhallinorkesterilainen lapsuudessa)

Kuvassa tunnelmia vuodelta 2014: James Morrison ja Marian Petrescu trio

kymi-brass-2014%20141-w.jpg

keskiviikko, 7. joulukuu 2016

Jotain uutta, jotain vanhaa…

Olen aloittanut soitto-opintoni Pohjois-Kymen musiikkiopistossa elokuussa 1978. Musiikkiopisto on ollut nykyisellään olemassa jo vuodesta 1971. Niin kauan kuin muistan, musiikkiopiston väri on ollut tumman sininen ja ilme virallinen. Vaikka musiikkiopistomaailma on muuttunut niiden vuosikymmenten aikana, jolloin olen ollut opistolainen, musiikkiopiston visuaalinen ilme on pysynyt jokseenkin samana.

Jos löysit blogini opiston Internet-sivujen kautta, huomasit luultavasti, että muutos on tapahtunut. Me musiikkiopistolaiset haluamme olla iloisia, helposti lähestyttäviä ja kertoa kaikille, että musiikki tekee ihmiselle hyvää. Teemme musiikkia iloisesti yhdessä. Tämä ei välttämättä välittynyt kotisivuiltamme aiemmin, toivomme uudistuksen tekevän näkyväksi sen, mitä koemme olevamme ja mitä haluamme vahvistaa.

Musiikkiopiston visuaalinen ilme on siis uusi, kiitos Riimuraami, ja Nina Halmetoja! Säilytimme kuitenkin myös jotain vanhaa: vanhoilta kotisivuiltamme halusimme siirtää hyväksi havaittuja asioita uusillekin sivuille.

Pyörää ei kannata keksiä uudestaan. Tuottajamme Päivi teki suuren työn uusien kotisivujen rakennetta miettiessään, ja samalla hän tutki muiden musiikkiopistojen sivuja. Sieltä lainasimme parhaita paloja esimerkiksi sivujen valikkoihin. Ja tokihan sivuissa on myös jotain sinistä: vanhan visuaalisen ilmeen tumma sininen ja uusi raikas vaaleampi.

Tervetuloa siis uusille sivuillemme! Otamme mielellämme palautetta vastaan, ja pyrimme koko ajan kehittämään sivuja käyttäjäystävällisemmiksi. Pelkkä ilmeen uudistaminen ei kuitenkaan riitä, jos teidän kokemuksenne musiikkiopistosta ei vastaa sitä. Olemme avoimia palautteellenne, ollaan yhteyksissä ja tavataan sekä musiikkiopiston käytävillä että tapahtumissamme!

 

Johanna Hasu,

apulaisrehtori