Aamusumussa

”Päiv´ei pääse paistamahan, kuu on valtaa vailla,

ihmissilm´ei kauas näytä aamu-usvan mailla.

Mutta meill´on oiva usko, että päivä voittaa,

siksi mieli kirkastuupi, ääni raikas soittaa.

Aamu-usvan mailla päivä vielä voittaa.

 

Siksi Suomi taisteleepi, siksi teemme työtä,

että valon henkivoimat viihtyisivät myötä,

että meissä selkiäisi sumut Suomen maasta,

ett´ei veljyt veljyttänsä riistä eikä raasta.

Me kun teemme työtä, sumut poistuu maasta.”

                                                          J. H. Erkko

Tämä kaunis ja isänmaallinen runo on toiminut inspiraation lähteenä Jean Sibeliuksen samannimiseen sekakuoroteokseen, josta kuullaan Pohjois-Kymen musiikkiopiston puhaltajien Suomi 100-konsertissa sovitus käyrätorvitriolle. Konsertin ohjelmasta huomaa viitteitä siitä, että suomalaisen musiikin teemat ja inspiraatiot kumpuavat hyvin pitkältä luonnosta sekä uskosta ja toivosta. Tunnetusti suomalaiset kansansävelmät ovat hieman melankolisia, mutta aina niistä on löydettävissä myös toivonkipinä huomisesta. Suomalaisten rytmikkyys ja jonkinlainen ”kulmikkuuskin” on tunnistettavissa osassa teoksia, mm. itselleni tutummassa Timo Katilan tuotannossa. Mukaan mahtuu myös lempeämpiä sävelmaalailuja. Tällainen on esimerkiksi alunperin Itä-Karjalaisen kansanrunon pohjalta syntynyt tuutulaulu Ljuuli, ljuuli. Konsertissa laulu kuullaan soinnikkaasti nokkahuilun ja kanteleen tukemana.

Konsertin alussa kuultavat puhallinorkesterien (KWB III ja I) soittamat teokset ovat mielenkiintoisia, uudehkoja suomalaisia puhallinmusiikkiteoksia, jotka ovat helposti lähestyttäviä niin soittajille kuin varmasti kuulijoillekin. Ja KWB II kajauttaa ilmoille mm. sävellyksen, joka soi jokaisen suomalaisen sydämessä: Jean Sibeliuksen Finlandian. Eihän tämä konsertti voi toimia ilman Finlandiaa!

Klarinettikvartetti pääsee näyttämään taitonsa Heikki Puukon sävellyksessä Hommage á Sven Lavela (Muistoteos Sven Lavelalle), joka on Suomen Klarinettiseuran tilausteos. Sävellys haastaa klarinetistit soittamaan omien insturmenttiensa lisäksi myös lyömäsoittimia. Tule konserttiin selvittämään mitkä nämä lyömäsoittimet ovat!

Ulkomaalaisten pieneksi hämmästykseksi me suomalaiset olemme nauttineet kautta vuosien soiton lisäksi myös tanssista. Tähän perinteeseen nojaten konsertti on hieno päättää vaskivkintetin esittämiin Erkki Melartinin säveltämiin Tanssilauluun ja Polskaan.  Tanssitaan ja soitetaan sumut Suomen maasta!

Yhteispelillä olemme päässeet tähän päivään. Yhteispelin on jatkuttava, mielemme ja sydämemme avauduttava, jotta tulevaisuuden sumut pysyvät poissa ja jotta etenisimme kohti kirkasta tulevaisuutta.  Erkon sanoista ”...ett´ei veljyt veljyttänsä riistä eikä raasta...” päästään mielestäni hyvin ajankohtaiseen aiheeseen nykymaailmassa; lause saa varmasti laajemman ja syvemmän merkityksen nyky-yhteiskunnassa kuin mitä sillä oli runon syntyhetkellä. Tai ehkä lauseen merkitys alkaa vasta näinä päivänä avautumaan meille ihmisille. Mielessäni siintää usko ja toivo siitä, että ymmärrys kasvaa päivä päivältä keskuudessamme: ihmisten veljeys toisilleen on avain Suomen menestykseen seuraavina satoina vuosina.

Soikoon puhallinmusiikki Suomessa kirkkaasti vielä monen monituista vuotta eteenpäin!

Tanja Kettumäki

PKMO:n huilunsoitonopettaja

PuhaltajienSuomi100_A3.jpg