tiistai, 25. syyskuu 2018

TET Pohjois-Kymen musiikkiopistolla

Kun TET-jakson alkamiseen oli enää muutama viikko, ja en vieläkään ollut keksinyt sopivaa paikkaa, aloin jo hieman hätääntyä. Mutta sitten mieleeni juolahti, että musiikkiopistoltahan voisi kysyä. Paikka oli tuttu jo ennestään, koska minulla on kuoro ja pianotunnit täällä. Olin myös kiinnostunut, minkälaista musiikkiopistolla työskentely oikein olisi. Niinpä pyysin paikkaa ja sain sen.

IMG_3901-001.jpg

Kyllä tänne tuleminen ensin jännitti hieman, kun ei oikein tiennyt, mitä odottaa. Lähdin aika avoimin mielin, eli minulla ei ollut varsinaisia odotuksia esimerkiksi työtehtävien suhteen. Mutta heti alusta lähtien kaikki ovat olleet tosi mukavia, joustavia ja rentoja, ja minulla on ollut oikein kivaa. Ilmapiiri on hyvä ja iloinen, lounastauoillakin on ollut helppoa mennä viereiseen kahvioon syömään.

Työtehtävät ovat olleet hyviä. Olen päässyt tekemään esimerkiksi musiikkiopiston pinssejä, kopioimaan ja tulostamaan nuotteja sekä kirjoittamaan pari listaa. Myös opetuksenapuvälineiden askartelu on ollut hauskaa, vaikken olekaan mikään sen suurempi askarteluihminen. Olen kasannut musiikkiopiston leikekirjaa ja pyörinyt musiikkikirjastossa nyppien lainakortteja pois kirjoista.  Tehtävät oppii nopeasti ja ne alkavat sujua hyvin, kun niitä hetken tekee. Mikään ei ole ollut liian vaikeaa, muttei myöskään tylsää tai ikävää. Minusta on ollut myös tosi mukavaa se, että jos muuta tekemistä ei ole, pääsee treenaamaan pianonsoittoa tai vaikka laulutunnille. Töitä ei ole liikaa, muttei myöskään liian vähän.

IMG_3907.jpg

Odotan myös innolla huomista muskariin menemistä, koska sekin on taas aivan uutta ja uskon, että se tulee olemaan hyvinkin kivaa. Minusta musiikkiopistolle tuleminen oli loistava valinta. Kaikki ovat olleet hyvin ystävällisiä ja mukavia ja työtehtävät ovat olleet mieleisiä. Olen siis oikein iloinen, että pääsin tänne TET-harjoitteluun, koska ei tämän parempaa paikkaa olisi ehkä löytynytkään.

IMG_3922.jpg

Heta Kanervo

                     

maanantai, 12. maaliskuu 2018

Monta polkua musiikkiin

Musiikkiopiston hakuaika alkaa musiikkiopistopäivällä ke 14.3. Samalla uuden opetussuunnitelman ja siihen liittyvän valmistelutyön myötä musiikkiopistolaiseksi pääsemisen polut laajenevat. Jo tähänkin asti varhaisiän musiikkikasvatukseen (muskari) on päässyt oppilaaksi ilman pääsytestiä, ja kaikki hakijat on pyritty sijoittamaan johonkin ryhmään. Myös Suzuki-opetukseen on otettu oppilaaksi ilman pääsytestiä, vanhempien haastattelun jälkeen arpomalla. Muskariin ja Suzukiin haetaan edelleen ilman pääsytestiä.

Jos lapsi ei vielä tiedä, mitä soitinta haluaisi soittaa, kannattaa hakea soitinkaruselliin. Karuselliin haetaan muskarin hakukaavakkeella. Soitinkarusellissa kokeillaan vuoden ajan neljää eri soitinta. Lukuvuonna 2017-2018 soittimet olivat huilu, viulu, sähköbasso ja pasuuna. Ensi lukuvuodeksi soittimet voivat muuttua. Karuselliin ei ole pääsytestiä.

Syksyllä 2018 alkaviin soitinopintoihin voi nyt hakea suoraan soitinvalmennukseen, ilman pääsytestiä. Soitinvalmennus voi olla yksilö- tai ryhmäopetusta, ja sitä annetaan vuosittain vaihtuvissa soittimissa. Hakijat voivat ilmoittaa soitintoiveitaan, mutta lopullisesti soittimet määräytyvät sen mukaan, missä instrumenteissa on tilaa. Valmennuspaikka kannattaa ottaa vastaan, vaikka omaan lempisoittimeen ei olisi päässytkään. Vuoden aikana voi kokeilla soitinta, ja seuraavana keväänä päättää, haluaako jatkaa vai kokeilla jotain muuta. Jos soittamisesta innostuu, voi valmennuksesta päästä suoraan perusopintoihin.

Laulajille uutena polkuna on lauluvalmennus. Se on tarkoitettu nuorille, laulusta kiinnostuneille oppilaille, jotka eivät vielä ikänsä vuoksi (ovat alle 14-vuotiaita) voi hakea yksinlaulun opintoihin. Valmennukseen voivat osallistua myös ne oppilaat, jotka ovat hakeneet perusopintoihin, mutta eivät vielä mahtuneet.

Perusopintoihin haetaan pääsytestin kautta. Testiin osallistutaan yksin, ja kaikille hakuaikana perusopintoihin hakeneille lähetetään kutsu pääsytestiin. Jos hakijalla on toiveenaan sellainen soitin, johon on yhtä paljon tai vähemmän hakijoita kuin on vapautuvia paikkoja, hakija voidaan ottaa sisään ilman testiä. Pääsytestiin osallistuneet voivat hakulomakkeessa ilmoittaa, että ovat kiinnostuneita myös soitinvalmennuksesta ja soitinkarusellista.

Tarkoituksenamme on, että jokainen musiikkiopistoon hakenut pääsee opiskelemaan jotain instrumenttia. Uuden opetussuunnitelman mukaisesti myös opintojen aikana on mahdollista seurata omaa polkuaan musiikin tekemisessä. Meillä on siis tarjolla monta polkua musiikkiin, tulkaa mukaan!


Johanna Hasu,

apulaisrehtori

sointu_lentaa-01.jpg

perjantai, 2. helmikuu 2018

Opsista

Mikä on ops? Kuka sen tekee? Saako siihen vaikuttaa?

Musiikkiopistossa opetusta annetaan lain ja opetussuunnitelman määräämällä tavalla. Taiteen perusopetus – jota musiikkiopistossamme annetaan – on siis koulumuoto muiden joukossa. Perusopetus ja lukio-opetus sekä ammatillinen koulutus ovat saaneet omat uuden opetussuunnitelmansa jo aiemmin, ja nyt on meidän vuoromme. Meidän musiikkiopistossamme annetaan taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän mukaista opetusta.

Opetushallitus antoi Taiteen perusopetuksen uudet opetussuunnitelman perusteet syyskuussa 2017. Näiden perusteiden pohjalta olemme muovaamassa PKMO:n uutta opetussuunnitelmaa. Opetussuunnitelmatyötä on tehty opistossamme nyt ahkerasti elokuusta alkaen. Opetussuunnitelman ja opetuksen kannalta olennaisia kysymyksiä – arvoja, toimintakulttuuria ja musiikkiopiston perustehtävää – olemme itse asiassa käsitelleet jo edellisinä lukuvuosina koko henkilöstön kanssa. Vanhempainillassa viime syksynä käsiteltiin tulevaa uudistusta yhdessä paikalle tulleiden vanhempien kanssa, ja toinen vanhempainilta järjestetään keskiviikkona 7.3. klo 19 Kouvola-talon Honka-salissa.

Oppilaat pääsevät vastaamaan opetussuunnitelmaa koskevaan kyselyyn helmikuun aikana, ja lisäksi he voivat pohtia unelmiensa musiikkiopistoa Kouvolan ja Kuusankosken toimipisteiden auloihin tulevilla ”Unelmalakanoilla” ja niihin liimattavilla unelmointilapuilla. Toivomme ahkeraa unelmointia ja mielipiteiden kertomista!

Mitä tapahtuu, kun ops uudistuu? Muuttuuko kaikki vai ei mikään?

Mikä säilyy? Soitto- ja laulutunneilla käydään kuten ennenkin. Hahmotusaineita – eli mupen tietoja ja taitoja – opiskellaan, koska ne avaavat musiikin maailmaa enemmän kuin pelkkä soittaminen ja laulaminen. Yhdessä musisoidaan niin orkestereissa, pienyhtyeissä kuin kuoroissakin.

Mikä sitten muuttuu? Tästä eteenpäin opinnot jakautuvat perusopintoihin ja syventäviin opintoihin. Perusopintojen jälkeen saa niistä todistuksen, mutta ei päättötodistusta. Päättötodistuksen saa syventävien opintojen jälkeen. Syventävissä opinnoissa lähdetään entistä enemmän etsimään jokaisen oppilaan omaa muusikonpolkua: voi suuntautua solistisiin opintoihin (kuten ennenkin), mutta myös opiskella monipuolisemmin erilaisia musiikin lajeja ja tapoja tehdä musiikkia. Jos tietää perusopintojen jälkeen, että haluaisi opiskella toimittajaksi myöhemmin ja ehkä toimia kulttuuritoimittajana, opintopolku voi olla erilainen kuin sellaisella oppilaalla, joka ehkä haluaa musiikintuottajaksi tai alakoulun opettajaksi. Näitä erilaisia polkuja voi alkaa suunnitella jo perusopintojen loppupuolella, koska perusopintoihinkin sisältyy valinnaisuutta.

Opsista – kuinkas sitten käykään?

Opetuksessa korostetaan jatkossa entistäkin enemmän yhdessä tekemistä ja yhdessä oppimista. Oppilaiden omat kiinnostuksen kohteet pyritään ottamaan entistä paremmin huomioon. Myös muualla kuin musiikkiopistossa hankittua musiikkiosaamista pyritään saamaan näkyviin, ja opintojen ohjausta lisätään.

Uskon, että meille käy hyvin. Musiikkiopiston hyviä asioita – oppimista, musiikin tekemistä, yhdessä musisoimista, oman opettajan viikoittaista tapaamista ja monia muita käytänteitä – jatketaan yhä edelleen. Maustetaan lisätilkalla yhteisöllisyyttä ja omia opintopolkuja, ripotellaan sekaan uudenlaisia taitoja ja teknologian käyttämistä, kannustetaan luovuuteen säveltämisen ja improvisaation kautta. Pidetään kiinni kaikesta hyvästä ja otetaan mukaan uusia oppimisen ja musiikin tekemisen tapoja iloisesti yhdessä!

Opetussuunnitelmasta ja sen uudistamisesta saa lisää tietoa apulaisrehtorilta sekä tulevasta vanhempainillasta, jonne myös oppilaat voivat tulla mukaan. Opetussuunnitelman perusteisiin voi tutustua tästä linkistä: http://www.oph.fi/download/186920_Taiteen_perusopetuksen_laajan_oppimaaran_opetussuunnitelman_perusteet_2017.pdf

Tulkaa mukaan ops-työhön kommentoimalla, kyselemällä ja osallistumalla! Lisätietoja antaa ja kysymyksiin vastaa apulaisrehtori Johanna Hasu: [email protected] 045 265 2506

Johanna Hasu

torstai, 30. maaliskuu 2017

Yhteispelillä puhallamme sumut Suomen maasta

Aamusumussa

”Päiv´ei pääse paistamahan, kuu on valtaa vailla,

ihmissilm´ei kauas näytä aamu-usvan mailla.

Mutta meill´on oiva usko, että päivä voittaa,

siksi mieli kirkastuupi, ääni raikas soittaa.

Aamu-usvan mailla päivä vielä voittaa.

 

Siksi Suomi taisteleepi, siksi teemme työtä,

että valon henkivoimat viihtyisivät myötä,

että meissä selkiäisi sumut Suomen maasta,

ett´ei veljyt veljyttänsä riistä eikä raasta.

Me kun teemme työtä, sumut poistuu maasta.”

                                                          J. H. Erkko

Tämä kaunis ja isänmaallinen runo on toiminut inspiraation lähteenä Jean Sibeliuksen samannimiseen sekakuoroteokseen, josta kuullaan Pohjois-Kymen musiikkiopiston puhaltajien Suomi 100-konsertissa sovitus käyrätorvitriolle. Konsertin ohjelmasta huomaa viitteitä siitä, että suomalaisen musiikin teemat ja inspiraatiot kumpuavat hyvin pitkältä luonnosta sekä uskosta ja toivosta. Tunnetusti suomalaiset kansansävelmät ovat hieman melankolisia, mutta aina niistä on löydettävissä myös toivonkipinä huomisesta. Suomalaisten rytmikkyys ja jonkinlainen ”kulmikkuuskin” on tunnistettavissa osassa teoksia, mm. itselleni tutummassa Timo Katilan tuotannossa. Mukaan mahtuu myös lempeämpiä sävelmaalailuja. Tällainen on esimerkiksi alunperin Itä-Karjalaisen kansanrunon pohjalta syntynyt tuutulaulu Ljuuli, ljuuli. Konsertissa laulu kuullaan soinnikkaasti nokkahuilun ja kanteleen tukemana.

Konsertin alussa kuultavat puhallinorkesterien (KWB III ja I) soittamat teokset ovat mielenkiintoisia, uudehkoja suomalaisia puhallinmusiikkiteoksia, jotka ovat helposti lähestyttäviä niin soittajille kuin varmasti kuulijoillekin. Ja KWB II kajauttaa ilmoille mm. sävellyksen, joka soi jokaisen suomalaisen sydämessä: Jean Sibeliuksen Finlandian. Eihän tämä konsertti voi toimia ilman Finlandiaa!

Klarinettikvartetti pääsee näyttämään taitonsa Heikki Puukon sävellyksessä Hommage á Sven Lavela (Muistoteos Sven Lavelalle), joka on Suomen Klarinettiseuran tilausteos. Sävellys haastaa klarinetistit soittamaan omien insturmenttiensa lisäksi myös lyömäsoittimia. Tule konserttiin selvittämään mitkä nämä lyömäsoittimet ovat!

Ulkomaalaisten pieneksi hämmästykseksi me suomalaiset olemme nauttineet kautta vuosien soiton lisäksi myös tanssista. Tähän perinteeseen nojaten konsertti on hieno päättää vaskivkintetin esittämiin Erkki Melartinin säveltämiin Tanssilauluun ja Polskaan.  Tanssitaan ja soitetaan sumut Suomen maasta!

Yhteispelillä olemme päässeet tähän päivään. Yhteispelin on jatkuttava, mielemme ja sydämemme avauduttava, jotta tulevaisuuden sumut pysyvät poissa ja jotta etenisimme kohti kirkasta tulevaisuutta.  Erkon sanoista ”...ett´ei veljyt veljyttänsä riistä eikä raasta...” päästään mielestäni hyvin ajankohtaiseen aiheeseen nykymaailmassa; lause saa varmasti laajemman ja syvemmän merkityksen nyky-yhteiskunnassa kuin mitä sillä oli runon syntyhetkellä. Tai ehkä lauseen merkitys alkaa vasta näinä päivänä avautumaan meille ihmisille. Mielessäni siintää usko ja toivo siitä, että ymmärrys kasvaa päivä päivältä keskuudessamme: ihmisten veljeys toisilleen on avain Suomen menestykseen seuraavina satoina vuosina.

Soikoon puhallinmusiikki Suomessa kirkkaasti vielä monen monituista vuotta eteenpäin!

Tanja Kettumäki

PKMO:n huilunsoitonopettaja

PuhaltajienSuomi100_A3.jpg

 

tiistai, 7. maaliskuu 2017

Kannattaako hakea – kannattaako musisoida?

Jälkimmäiseen kysymykseen voin vastata heti: kannattaa! Musisointi, on se sitten laulamista tai soittamista, tuo elämään sellaista iloa ja sisältöä, jota on vaikea pukea sanoiksi. Musiikin avulla voi ilmaista ja käsitellä tunteita, se juhlistaa elämän tärkeitä hetkiä, se voi joskus olla ainoa tie dementoituneen ihmisen maailmaan. Musiikin kuuntelu joko kotona itsekseen tai esityksissä muiden kanssa on hauskaa ja antaa hienoja elämyksiä, mutta itse musisoinnissa on vielä oma ihanuutensa. Kun laulaessa oma keho soi, tai saa soittaa yhdessä muiden kanssa, voi kokea jotain ainutlaatuista. Siis musisointi kannattaa aina – Jörn Donneria mukaillen.

Kannattaako hakea musiikkiopistoon? Itse alle 5-vuotiaana musiikkiopistossa soittamisen aloittaneena ja musiikista ammatin saaneena voin sanoa, että kannattaa. Kannattaa siitäkin huolimatta, että ei ehkä vielä tiedä, mikä soitin kiinnostaa. Kannattaa, vaikka ei ole varma, pääseekö musiikkiopistoon sisälle. Kannattaa siltikin, vaikka arveluttaa, onko itsellä tai lapsella ”tarpeeksi” lahjoja. Ja kannattaa hakea, vaikka suvussa ei olisi ketään, joka on soittanut jotain soitinta. Musiikkiopistossa on kymmeniä ammattitaitoisia opettajia, jotka ohjaavat ja neuvovat, ja joiden oma rakkaus musiikkiin saa heidät haluamaan jakaa tätä iloa muillekin. Jokainen voi oppia soittamaan ja laulamaan, kun harjoittelee tarpeeksi.

Erityisen paljon kannattaa suunnata Pohjois-Kymen musiikkiopistolle keskiviikkona 15.3.! Silloin vietetään kaikille avointa ja maksutonta Musiikkiopistopäivää. Opistolla pääsee muun muassa kuuntelemaan eri soittimien ja laulajien esityksiä, osallistumaan työpajoihin, soittamaan bändissä, kuuntelemaan soitinesittelykonserttia ja jopa tekemään sisäänpääsytestin, jos haluaa! Opistolla neuvotaan soittimen valinnassa, saa kokeille eri soittimia ja seurata, mitä mupe-tunnilla tapahtuu. Tervetuloa musiikkiopistolle!

 

Koko perheen yhteinen musiikkiopistopäivä keskiviikkona 15.3. klo 15-19 musiikkiopiston tiloissa Kouvola-talolla (Varuskuntakatu 11). Lisätietoa päivästä opiston verkkosivuilta www.pkmo.fi ja musiikkiopiston facebook-sivuilta.

Musiikkiopistop%C3%A4iv%C3%A4%2015.3..jp

Johanna Hasu, apulaisrehtori